Aamulla se tunne sitten iski, kahvin jälkeen sauhutellessa. Kohta en saa enää polttaa, voi itku.

Champix kuurini alkaa huomenna. Tupakointia jatketaan päätettyyn lopettamispäivään asti, minulla se on 9.6. Onhan tässä kaksi viikkoa vielä aikaa tuprutella savukkeita, samalla hyvästellen elämäni pisin ja uskollisin suhteeni. Luotettava ja aina tarpeen tullen tukena ollut tupakkaystävä täytyy jättää. Yritän ajatella, että yksi vaihe elämässäni päättyy ja toinen alkaa. Ei helpota. Jos jätänkin kuurin myöhempään ajankohtaan, vaikka syksyyn?

Otan osaa LifeRewards-ohjelmaan, joka on tarkoitettu Champixin avulla lopettavien tueksi. Sieltä saan lopettamista tukevia sähköposteja ja tekstiviestejä. Naurettavaa, sillä minähän teen kaiken itse, ei tartte auttaa! Kun asiaa enemmän pohdin, niin taidan sittenkin olla tosissani lopettamisen suhteen. No toivottavasti elämä palkitsee.

Menen paniikkisauhuille.