Tupakointini on loputtava. Olen 10 kuukauden ikäisen ihanan tyttären isä. Hän ei tule saamaan tupakointimallia isältään. Tuttuun tapaani mennään siitä mistä aita on oletettavasti matalin. Lopetan Champixin avulla, siitä on hyviä kokemuksia niillä toisilla lopettajilla. Siltikin se aita tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Olen tehnyt vakaita lopettamispäätöksiä lukemattomia kertoja. Pisin lakko kesti muistaakseni 8 vuorokautta. Paskalta se tupakka lakon jälkeen maistui, mutta häkä nousee päähän ja se helpottaa. Seuraava jo maistuukin paljon paremmalle...

Työterveystarkastuksessa puhallustestin mukaan keuhkoni toimivat vielä hyvin. Mutta suunta on sataprosenttisen varmaa, alaspäin mennään ja kohisten jos jatkan. Olen polttanut pian 24 vuotta. Järkyttävää, kun sitä noin jälkeenpäin ajattelee.

Tupakointiurani lähti liikkeelle kaveriporukassa, siis tyypilliseen tapaan. Ensimmäiset maisteluni tapahtui muistaakseni joskus 13-14 vuotiaana. Vuotta vanhempi lapsuudenystäväni oli pöllinyt kotoaan tupakkavehkeitä ja kiinnostuneena seurasin hänen sätkänkäärintäänsä. Pian hänen kädessään oli koneella rullattu tasapaksu sätkä, joka näytti upealle! Aikamiesten tavoin hän pisti sätkän suuhunsa ja kaivoi taskustaan tulitikut. Sen jälkeen sähäkkä sihaus ja tulta tupakkaan.

Ei se polttaminen vaikealta näyttänyt, oppisinkohan minäkin? Tosin oppia oli jo kotona saatu, kumpikin vanhempani tupakoi. Sillä kerralla en vielä maistellut, mutta ehkä ensi kerralla jo uskallan.

Ja uskalsinhan minä. Vedin soramontulla kaverin sätkästä ensimmäiset aktiivisavut. Keuhkoihin sattui, silmistä valui vesi ja yskitti. Pieni maailmani romahti, onko se noin pahaa? Ei taida minusta tulla tupakoijaa millään. Oksettikin, päätä jomotti ja huimasi.

No, seuraavalla kerralla oli jo vähän helpompaa. Sauhuttelin muutaman henkosen ja kasvoin pituutta ainakin metrin. Kyllä tämä tästä lähtee, ajattelin vaikka pahaa oloa pukkasi ja huippasi kotiin pyöräillessä.

Siitähän se ura sitten urkeni, 16-vuotiaana ammattikoulussa jo poltin vakituiseen. Eikä nuorempana lopettaminen tullut edes mieleen, vaikka koulussa asiasta valistettiin. Mikäs nuoren miehen pään kääntäisi. Ne tytötkin, joista olin kiinnostunut polttivat ja tupakkapaikalla niitä katseita sitten vaihdeltiin.

Sitä vaikeasti opittua taitoa on sitten ylläpidetty jo mainitut 24 vuotta. Eikä ole tehnyt tiukkaa missään vaiheessa. Välillä poltan vähemmän, välillä enemmän. Koko urani tupakkamäärän voi joku laskea, itse en välitä. Jokatapauksessa ihan sairaasti on tupakkaa mennyt, keskimäärin aski päivässä. Se loppuu nyt.