Viimeinen tuonnempana.

Just kävin.

Töiden jälkeen olin jo ihan liekeissä. Oikeastaan ei haluttanut tupakkaa, mutta mieli vääntää asiat kummallisesti. Käytiin vaimon ja vauvan kanssa kaupassa. Oli hirveä taistelu itseni kanssa, mutta ilmeenikin sen jo kertoi. Tänään aion polttaa. Tosin vaimo luuli minun nähneen jonkun tutun kaupassa kun virnistelin omituisesti tai jotain. Päätös oli tehty, mutta miksi?

En ostanut vielä silloin kessuaskia, sain puhuttua itseni ympäri. Mutta kotiin tultuamme homma oli selvä, aioin käydä hakemassa askin. Vaimon nukuttaessa tyttöä, pyyhkäisin autolla lähikauppaan ja takaisin. Avasin askin samalla tunteella, kuin pikkupoika jouluna pakettia. Jännitti ja helpotti tieto siitä, että kohta saan savutella.

Paska maku suuhun tupakasta jäi, mutta olo helpottui. Kai vaimollakin, hänkin sai luvan polttaa. Enkä häntä siitä moiti, saatiin molemmat taas ajateltavaa. Mutta taas maanantaina tai viikon päästä tai heinäkuun alusta tai... voi vittu!

Käytiin vaimon kanssa mukava keskustelu kotona opituista asioista tulevaisuutta ajatellen. Moraalikäsitykset tulee pääosin vanhemmilta. Siinä kannustusta tulevaan.

Ei todellakaan ole helppo muuttaa omaan persoonallisuutta. Kuinka monella Teistä on pahe, joka häiritsee omaa tai toisten elämää? Piilopullo, salasuklaa tai karkkipussi? Oletko kenties seksiaddikti? Jokin pahe sinullakin on, ehkä se ei vaan näy ja haise niinkuin tupakka.

Näin tupakoijan mieli toimii, haetaan vertailukohtia toisten paheisiin. Paskanko väliä mitä muut harrastaa, omaa harrastustahan olen tässä lopettamassa. Keskitytään siihen.

Ensi maanantai tai viikko tai kuukausi, aion lopettaa.

Sinnitellään.

Joo, kyllähän tuo valehtelematta mielessä pyörii. Ei anneta nyt periksi, sinnitellään ja koetetaan keksiä jotain muuta ajankulua. Mukavan kommentin sain blogiini, kiitos M.

Jääkaapille.

Jatketaan huomenna.

Sitäpaitsi tupakkaa ei oikeasti edes haluta, jokin on muuttunut edellisistä lopetusyrityksistä. Ehkä lääkkeet vielä vaikuttavat, mutta toivottavasti asennemuutos helpottaa eniten yritystä tällä kertaa.

Ihan oikeasti mietin tulevaisuutta ilman tupakointia, ennen se ei tullut kuuloonkaan. Tupakoivan maailmahan loppuu siihen kun ei saa savuja enää vedellä. Ei ole mitään tekemistä, mikään ei tunnu miltään ja mihinkään ei pysty keskittymään jos ei saa välillä käydä tupakalla. Vaikka tupakointihan katkaisee keskittymisen!

Olen koneella hetken, sitten suihkuun ja unille.

Kävin vielä tänään ostamassa askin tupakkaa, että saan illalla urakalla sauhutella ja hyvästellä ne. Lopetus olisi muuten alkanut liian aikaisin! Vedetään viimeiseen asti. Sitten mitataan motivaatio.

Nyt tupakalle.

Eipä sitä tule liiemmin juotuakaan, mutta pitäisikö varmuudeksi viettää täysraitis kesä?

Saunaan ja sitten rölli huuleen.